hu hu hu hu hu.
keikka, hitto, hu.
siis, jäin sanattomaks.
eile oli kaikki kohallaan. bändi oli hyvä
(ja jäsenet nättei), olo oli hyvä
ja paikka oli hyvä.
Näytin iteki ihan nätilt, ni ei ollu
tukala olla siel siistien ihmisten keskel.
Mut hu! mikä keikka.
Tsiisus, uus lempibändi.
Siis huhhu mikä keikka. En tiiä mitä sanoo.
Mut se oli ihan...hu.
Jee jee, ei kande pyytää must anteeks muilt
jos ei lähe, tai siis onhan seki kiva,
mut enemmän iteltään. tai siis, ennen
olin just himahiiri, et aina vaan,
en mä jaksa, en mä viitsi.
mut miksei. nukkuu ehtii sit joskus.
tai jos on töit, nii ei sit tietenkään.
mut joskus kyl sillonki. koska kyl sitä
pari työvuoroo jaksaa väsyneenä!
nii. herätkää tytöt.
noei. tai joo. mä tajuun,
mut oon samal ku oon samaa mieltä
nii eri mieltä.
mut joo joo. pointti oli,
et must liian usein jäädään kotiin.
tai oikeesti pointti oli, et
Terry Poison oli faking briliant!
käyks kateeks? <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

crazy dancing!