Ahdistun ja tulen levottomaks
ja sitten pian suutun ja ehkä vielä mustaksi muutun
mutten edes tahtois olla näin tunnerikas
koska joskus se ei oo hyvä ollenkaan
useimmiten se ei ole hyvä ollenkaan.
Nyt on työ, josta saa sitä mammonaa
jolla elää ja nauttia elämästä
ja jolla matkustaa ja löytää uusia seikkailuja
ja maailmoja.
Mutta vihaan sitä työtä jo.
On kiva hymyillä takasin ihmisille
kun ne ostavat multa aurinkoisina päivinä
makkaraa ja kyljyksiä ja nakkeja ja ties mitä
eläinten ruhoja.
On kiva kuulla kun mummopariskunnat
pakkaavat tavaroita ja sitten sanovat että
ei tyttö tarvitse hymykoulua.
Eli niin. Osaan hymyillä. No entä sitten?
Työssä jota teen, arvatkaa vaan mitä,
siinä tulee selkä ja niska ja pää kipeäksi
ja istun ja ahdistun kun ulkona on kaunista
ja pelkään jo että jumitun ikuisiksi ajoiksi sellaisiin
typeriin istumatöihin joissa ollaan 9-17
ja kiroillaan ja valitetaan
ja tauotkin on vaan 12min paitsi jos oon 8 tuntia tai yli.
Mutta vihaan sitä työtä joka tapauksessa.
Ja inhoan tätä konetta kun se ei anna aloittaa lausetta
pienellä kirjaimella.
No ohhoh.
Onpas negatiivinen luritus.
Tänään on triplajuhla.
Äitienpäivä (äiti sai lahjaksi banaanipuun.)
Siskon 20-v synttäri (sisko sai 2 levyä)
Ja sisko lähti vielä espanjaan (sitäkin sietää juhlia, hii)
Päivä alkoi hyvin. Aurinko paistoi ja pyöräiltiin
kirpputorille. Siellä tein löytöjä. Kolme hienoa
vinyyliä, melkein naarmuttomia. Laukku. Ja merkkihuppari
vain kolmella eurolla. Hienoa. Olin tyytyväinen.
Sade yllätti kuitenkin ja jäätiin hetkeksi loukkuun
ja kuunneltiin jose gonzalesia ja oli mukavaa rauhallista.
Nyt näyttää alkavan taas paistaa.
Ehkä illalla olis kiva istua lämpimissä vaatteissa ulkona
jossakin.
Mulla on ihania ystäviä ja ystävien ystävätkin on ihania.
Perjantaina istuttiin ruttopuistossa ja vaikka oli hieman
kylmä enkä ihan oikein tuntenut niitä ihmisiä
niin oli kivaa
ja leppoisaa ja tuli olo että olis kiva tuntea niitäkin
paremmin.
Pannukakku haisee, äiti on taas leiponut.
Vaikka kai mun olisi pitänyt leipoa äidille?
Kommentit