no niin.
eilen sen sai aloitettua
nimittäin itsensä sivistämisen.
nimittäin.
minä istuin ja istuin
ja kolmen tunnin kuluttua vielä istuin
kirjastossa siis ja
luinluinluin.
ja koko ajan jotain esteitä keskittymisen
tiellä tuntui olevan.
ensin joitain poikia,
ne ei osanneet pitää pienempää meteliä.
sitten jotain vatsakramppeja
sitten jotain
sitten hirveä nälkä níin että kurina
varmaan alkoi jo häiritä niitä poikia.
sitten halu kirjoittaa
sitten ikävä maailmalle.
riikaan pääsee tampereelta alle kahdellakympillä,
se selvisi netistä.

mutta oikeasti olen tosi laiska.

matkoja pitäisi varata ja töitä etsiä ja
rahaa tarvii liikaa.
no mitii mulla muka on ees.
voisin tehä nii mitä vaan tahtosin jos
vaan viittisin.

mutta oikeasti, mä olen tosi laiska.

haluisin sopii kahen ystävän välit,
mutta sori, te ootte molemmat vähän
mahottomii.
tää on toinen juttu:
pyydettiin paljastuksia elämästä.
no ei mulla ole. paljastuksia eikä elämää.
enkä mä ole matti enkä mervi,
ei mul oo tarvetta saada yksityisyyttäni
julkiseen levitykseen.
tai ehkä oon vähän enemmän mattijamervi kuin
yritän uskotella
kun kerran tällainen livepäiväkirja
on, mutta onko tämä sitten kauhean yksityistä
jaarittelua vaanplaah.
ketä tämä kiinnostaa? ei mua. tai no mua
ja mä luen aina eniten innolla omiani,
muita ei jaksa.
tai jaksaa mut tuntuu joskus et urkin
ja jos lukee nii tuntuu et pitäs
jotain sanoo
eikä osaa.

tästä eteenpäin haluisin olla vähän
rennompi. ettei hermoilis koko
ajan et mitä toikin nyt
ja entä jos se nyt.
voisin myös ehkä puhua
vähemmän tai ainakin jotain kivempaa
kun tuntuu et ainoo mistä
osaan puhuu on et tästä musiikkikappaleesta
tulee mieleen hongkongpong
ja mitä oikeen kuvittelen kun en koskaan ole
edes ollut kiinassa vai missä se nyt
sitten on.
enkä oikeesti edes tiedä musiikista mitään
luulette vaan. tai ehkä sitten uskottelen niin.
no niin onko tässä nyt paljastuksia?
vai avaanko vielä yhden purkin
säilykkeitä?
se oli vertauskuva, tajuaa ken tajuaa.

niin vilma. piti sanoo, et tykkään susta ja
siitä, et olet niin aito. hyvä asenne
on, no ainakin kaiken muun ku koulun suhteen,
a ja ehkä e. nyt mä meen.

(no mä kuiskin, mä kuiskin,
mut ei oo mitään sanottavaa)