Taatusti ihana reissu ihan oven takan,

mut en jaksa innostua siit.

En jaksa fiilistellä.

Se on taas niin pieni matka,

sellainen pintaraapaisu.

Ja vaikka kuinka iso kaupunki niin jo tietysti

hieman tuttu.

Nyt kaipaisin jotain erilaista, jotain

vähemmän eurooppalaista, jotain vähemmän

ja jotain paljon enemmän.

Voisin lähteä kuubaan. Ja vaikka minne toki,

sademetsiin samoilemaan.

Moneksi kuukaudeksi tutkimaan tutustumaan

rakastumaan maailmaan.

Niih.

Kesä kun alkaa jo olla lopuillaan

ja tulee ihana syksy ♥<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tuntuu etten saanut kesästä irti

ollenkaan

niin paljon kuin olisin halunnut.

Vaikka matkoja riitti ja melskeitä.

Mutta se kesätunnelma jäi jonnekin,

nyt rakastan että tulee syksy.

Kesällä kaikki on niin vapaitalintuja

se on ihan hämmentävää overwhelming

mitä se on suomeksi.

Syksyllä, kun kaikki muut on

töissä koulussa ja kuwaitissa,

saan olla rauhassa vapaa ilman että

koko muu maailma säntäilee vapaana

vieressä.

Tykkään hiljaisuudesta,

tykkään, että kaduilla on rauhallista ja vähän ihmisiä.

Tykkään, että saa kääriytyä villapaitoihin

ja kaulahuiveihin.

Tykkään, että on kylmä ilma ja hengitys huuruaa.

Mutta usein talvella tykkään, että sais olla ilman

sukkia ja ilman kolmea paitaa päällekkäin.

Oon silti pohjimmiltani talvityttö. Ja neljän vuodenajan tyttö.

Eli vaikka toisinaan jäisin jonnekin lämpimään moneksimoneksi

hetkeksi,

täällä on jotain minkä takia aina palata.

Tulee syksyllä muutoksiakin. Yksi ystävä lähtee

kauas pois moneksi kuukaudeksi.

Se liittyy golfkerhoon ja ajaa rangeroverilla

ja käyttää vaatteita, jotka on kevyitä,

mutta peittää olkapäät.

Toinen hyvähyvä ystävä aikoo myös kauas

pitkäksi aikaa olemaan ja asumaan.

En tieä miten osaan enää olla ilman sitä.

Tulee ikävä molempia.

Muutan pois kotöö.

Nyt haluisin vaik mennä istumaan hetkeks

johonkin puistoon

ja yrittää olla olematta näin minä.