Maalla neljä astetta lämmintä

ja rakastan sitä.

Viltin alla oleskella kylmässä ilmassa pihalla

ja soittaa musiikkeja täysillä välittämättä naapureista,

koska jos totta puhutaan

juhanist mitään kuulunut

enää edes meidän pihan omenapuulle asti.

mut tähdet näkyy täällä

ja niitä kelpaa ihan katellakin,

jos varpaat kestää kylmän.

tykkään myös rauhasta ja äänettömyydestä,

täällä ei kuulu mitään, kun jokikin on

melkein kadonnut

se ei enää pauhaa.

ja kun tulee liian hiljasta kuuntelen

jotain nokkelaa muusikkoa.

luonto pilailee mun kustannuksella, hih.

eilen haravoin koko pihan,

siit on tuloksena rakot käsissä.

aamulla kun heräsin, oli uus lehtipeitto maassa.

no jos tulee kylmä tai tylsä niin haravoin uudelleen,

se oli ihan hauskaa.

illalla istuttiin ritvan ja arton kans,

pelattiin korttia ja katsottiin telkkua

ja hetken pääst huomasin, olin kahden kännisen vanhempani

kanssa istumas iltaa.

Hassu juttu, mut ei tarpeeks hassu et olisin

lähteny yhtään myöhemmin pesulle ja nukkumaan.

Tänään ei tarjoilla äitille eikä isälle.

Oon taantunut näiden kolmen päivän aikana,

en mene kovin kauas yksin pimeällä.

Näkee metrin eteensä, puolentoist päässä saattaa

olla vaikka karhu.

Joten: äiti, tuu mun kans pissalle.

Nyt oon viikon uudelleen viis vuotias.

Samalla oon myöhässä teini-ikänen,

tunnin kävelylenkki äitin ja isän kanssa oli

iha liikaa

meni hermot ja oli pakko laittaa vitosvaihde päälle.

Onneks täällä on tilaa. Pääsee pakoon vaikka vintille

tai kaivonkannelle.

Tai jos tulee liian paha paikka niin nopeasti

poljen mun pyörän

vaikka asemalle asti.

Sinne vanhalle, josta ei mene enää junia,

mutta jolla on kiska ja pari onnettomuutta rekisterissä.

Sunnuntaina takas kotiin.