Yli sata euroo levyihin tsiisus.

käsi kädes kohti kesää.
syksyllä koti ja koira.
joulu kaukomailla kaverin kanssa.
ensi vuonna aion olla
joka päivä onnellinen.

ahahah, mikä video: http://www.youtube.com/watch?v=vzpxRd44PpE
mut aivan sairaan hyvä biisi! Cyndi Lauper röks!
Ja sit, miten kaunis juttu, en tajuu: http://www.youtube.com/watch?v=zl6hNj1uOkY
Iha surullinen.

Viime aikoin muutenki tosi paljon
kasarimusaa, vois olla teemabileitten aika taas pian.
Ja teemabileist mieleen, et ne kakkosblingit myös,
ja blingibileist mieleen,
et iha stigg dogin näköne duudi tuli kassalle tänää.
Tuskinpa se se oli, mitä se konalas ois puuhaillu,
mut iha saman näköne. Lasitki kohallaan.

Ohhoh, en oo pitkään aikaan tehny töit ja nyt
koko viikko
joka päivä
aamust iltaan.
Iha rätti.
Jaksa mitää.
No huihai, ainaki 500 täst urakastki tiedos,
nii ei haittaa.
Sit saa koko kesän rellestää.
Aion olla koko kesän hei humalas.
Ettei jää mitään muistikuvaa,
sit syksyl nään jotain tyyppei,
joit eio näkyny vähään aikaan
ja ne kysyy
Mitä s teit kesäl?
m oon vaa, kohautan olkapäit, Emmä muista.

She bop, you bop, we bop
I bop, you bop, they bop.

Voi jessuuus, kuka muistaa tän, hihihiii:
http://www.youtube.com/watch?v=305vRNoofr8
My room is still messed up and I know whyyyy.
Joo, joo, tunnen yhen tyypin,
joka on töis jädeautos,
eikä sielt tasan saa tommosii puikkoi. xD

Jee, pysyn laudal jo pystys ja rullaaki jotenkute haha.
Pari mustelmaaki jo, enää en ees pelkää
niin kauheesti sitä kaatumist.
Eihä se kovin kauaa satu.
Ton vois ottaa motoks koko elämää varte.
Eihä se kovin kauaa satu.

ounou. http://www.youtube.com/watch?v=yRmqZRPgK1w

http://www.youtube.com/watch?v=HLFTYKN_BHg

Lista yks; mitä kaikkee haluun oppii tekeen.
-soittaan kitaraa, kunnol
-skeittaan
-soittaan huuliharppuu
-valokuvaan, sikahyvin
-ompeleen, sillei sikahienoi tekeleit

En jaksa enempää listoi ny.
Kun tulee sellanen olo, että
joku koskettaa niin syvältä, että alkaa itkettää,
se on hui, pelottavaa ja tekee nöyräks.
Haluisin, että pystyisin vaikuttaan ihmisiin niin,
valokuvilla tai musiikilla tai sanoilla,
ne on vahvimmat alani.
Niin moni vaikuttanut sillain muhun.
Anna hyvän kiertää, eiks niin?
Miks aina tajuun bändit vasta kun ne on jo
lopettaneet musiikin tekemisen?

Voin tehä viel yhen listan.
Toka lista; mikä on kuulostanu hyvält täs näin
-knife, luonnollisesti.
-neil young
(täytyy lunttaa last.fm)
-two gallants
-talking heads
-smack
-ja datsuns.

-viime aikoin aivan hirveesti ultra braata
alkaa itkettää.

(kirjotin MIKA on kuulostanu hyvält,
ja en melkeen huomannut sitä, hihi.
se ei oo kuulostanu hyvältä.)

tukka lähti. taas.
seuraavaks kokeilen permist.
kikkarakäkkärää, pillupää.

OSA KAKS:

mies voisi olla namosh ja carl barat yhdistettynä,
vähän wentworth miller vaikka kanssa,
pikkasen enemmän kun vähän robert plantia.
vaimo vois olla debbie harry plus alison goldfrapp,
audrey hepburnki.
meiän häis sois se taistolaislaulu, jonka nimeä
en muista, se joka on
kaunis.
häämatkalle me kiivettäis Macchu Picchulle ja pussattas huipul.
Mies soittais mulle melodicaa
ja vaimo kantais drinkkei rantahuvilast,
niin et oisin koko ajan sievästi humalas
ja onnellinen.
Kun mies väsyis soittaan,
laitettais kannettava levysoitin hiekalle
ja alettais käännellä älppäreit.
Sois muun muas puhuvat päät ja vaaleaverikkö
ja kaikki mikä sais muisteleen menneit
ja ihastuttavasti tulis tyytis olo tähän hetkeen.
Jossain vaiheessa joku havahtuis ihmetteleen,
Miten me tähän päädyttiin,
mut se olis positiivinen kysymys,
siit tulis positiivinen olo.
Elämä olis nuorta ja huoletonta
ja rakkauden täyttämää,
hypätään ruoholahes tavarajunan kyytiin,
päästään erilail eteenpäin,
nauretaan ittemme kipeiks,
kuvitellaan, et ollaan kuolleit,
että eläminen tuntuis taas aina vaan paremmalt.
Lauletaan äänemme käheiks,
eikä välitetä vaik kuka vaan kattois,
et mitä outoi noi.
Juostaan kilpaa illan vikaan bussiin,
ettei tarttis kävellä
ja yritetään pysyy hereil kotiin asti,
ettei ajais turhaan monta kierrosta.
Taivaal on tähtiä,
toisinaan niin kirkkaita,
että mietitään onko ne tähtiä,
vai reikiä taivaassa,
niin kuin hehkulampussa, kun himmennys kuluu.
Joinain öinä ajantaju katoaa,
joinain öinä kävellään vaan metsässä ja ollaan lähellä.
Tai ei niinkään öinä, enemmänkin aamuina.
Eikä niinkään metsässä, pienten puskien vierellä.
Eikä oikeastaan kävellä, tosi asiassa tanssitaan.
Ollaan toistemme ainoat ystävät, me kolme
kummallinen yhtälö,
mutta toimiva.
Ikuisesti.
Annetaan enemmän kuin otetaan,
eikä mitään oikeasti edes tarvita.
Eletään niin ja näin,
toisinaan kotona,
toisinaan toisessa maassa,
jalat ei pysy missään maassa.
Mennään puhumaan ventovieraille ja ihmetellään
miten löydetään aina kaikkein siisteimmät tyypit
paikasta kuin paikasta.
Otetaan itsellemme kesäkissat ja –kollit kullekin
hylätään ne heti ensitilassa,
ettei loukattais toisiamme edes vahingossa.
Luullaan joka aamu kuolevamme krapulaan,
ja unohdetaan se iltaan mennessä.
Pussataan ja halataan ja silitetään päätä,
nukutaan vierekkäin, ettei tule kylmä
eikä möröt tai pimeä pelota.
Aamulla laitetaan yhdessä aamiaista,
ja monen tunnin päästä, kun päästään liikkeelle,
mennään puistoon tekemään hiekkakakkuja
ja lupauksia joita ei rikota.
Luetellaan asioita jotka tekee onnelliseksi,
tehdään ne kaikki.
Käydään yhdessä hammaslääkärissä, kaikki samalla kerralla,
niin muistetaan helpommin milloin pitää seuraavaksi
tarkistaa.
Ei puhuta tulevaisuudesta,
annetaan asioiden tapahtua.
Maalataan taulu itsestämme ja ripustetaan se roikkumaan,
omasta kerrostaloikkunasta ulos.
Kilpaillaan siitä kuka pystyy pisimpään
pidättämään hengitystä,
juodaan punaviiniä suoraan pullosta,
harjoitellaan kärrynpyöriä
ja tehdään kuperkeikkoja niin,
että kaksi menee kerralla.
Liftataan eteenpäin,
mennään yhdessä meksikoon,
saadaan ehkä pari lasta
ja monta monta kaunist kappaletta,
musiikkia ja kappaleit elämästä,
ja eletään elämä onnellisena
loppuun asti.
Meksikos.
Maas josta oon aina unelmoinu.